Mitä on Vanha Varkaus?

Vanha Varkaus on enemmän kuin fyysinen paikka tai jonkin menneen aikakauden jälki historiassa.

Talot ja asuinalueet kertovat omia tarinoitaan. Vanha Varkaus ja kaupunki yleensäkin on mielikuvitusta ruokkiva aikakausien kerrostuma. On Ahlstömiä, Gullichseniä, Kekkosen vierailuja ja Glöerseniä.

Kertomuksia rapuja kellarissa keittäneistä piioista, pehtooreista, puutarhureista, päiväksi puretuista rakennustelineistä ja puhtaaksi kuuratuista koivunkyljistä ja kumpaakin listaa voisi jatkaa vaikka kuinka kauan.

Myös rakennuksiin on pakattuna suuri määrä kirjoittamatonta historiaa, muistoja ja tavallisten ihmisten tarinoita.

Omankin talomme pihapiirissä on aikanaan ollut suurehko oravanpyörä, siis sellainen jossa oli ihan oikeita oraviakin, nykyään sanaa taidetaan käyttää vähän toisessa merkityksessä.

Kerran pihaamme tuli vanhempi ruotsinkielinen pariskunta ihmettelemään pihallamme kasvavaa suurta tammea. Tuona päivänä meille selvisi ettei pihapuummekaan ollut paljasjalkainen varkautelainen vaan muualta muuttanut, kuten mekin. Pariskunnan mies oli lapsena asunut talossamme ja tuon tammen porvoon saaristosta kaupunkiin tuonut ja omin käsin sen pihaamme istuttanut.

Vanha Varkaus on mielentila, rakennukset ja asuinalueet on pakattu täyteen kertomuksia jotka laittavat mielikuvituksen laukkaamaan. Minkähänlaista on ihmisen elämä ollut Varkaudessa omakotiaatteen alkuaikoina? Ja minkälaisia illanistujaisia on pidetty kieltolain aikaan päiviönsaaren salakapakassa?

Varkaudessa järjestetään vuosittain tarinoiden Taulumäki tapahtuma, se sopii tänne hyvin.

Varkaus on tarinoiden kaupunki pitkälti hyvin säilyneen kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuskantansa vuoksi.

Terveisin

Teemu Paananen

Vanha Varkaus, yhdistysaktiivin aarreaitta

Hei! Olen Eliisa Moilanen, Vanha Varkaus-hankkeen työrukkanen, monessa mukana toimiva yhdistysaktiivi.

Olen asunut Varkauden Kurolassa reilut viisi vuotta vanhassa omakotitalossa. Muutin Varkauteen syksyllä 2013. Ensimmäisenä syksynä uudessa kotikaupungissani osallistuin kurssille, jolla tutustuin Päiviönsaarella lapsuutensa viettäneeseen syntyperäiseen varkautelaiseen. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut vanhoista rakennuksista ja niiden historiasta. Niihin liittyvät tarinat - tarinat niissä asuneista ihmisistä ja tapahtumista – ovat aina kiehtoneet mieltäni. Lahdessa asuessani olin uskollinen ”Loviisan Wanhat Talot” -tapahtumien kävijä, ja Varkauteen muutettuani olin äimistynyt kuinka Vanha Varkaus -alue oli vähintään yhtä upea ja ainutlaatuinen.

Kurssini aikana olin niin innoissani uuden ystäväni kertomista esittelyistä ja tarinoista, että iltaisin kotona intoilin oppimistani asioista Päiviönsaaren historiaan liittyen. Avopuolisoni, itse Harjurannalta kotoisin, ihmetteli intoiluani, mutta tyynesti täydensi kuulemiani tarinoita ja juttuja omilla muistoillaan. Kuulin, esimerkiksi miksi kaupunkitalo on ns. nurinpäin, ja ymmärsin Ahlströminkadun hienon puistokatuajatuksen kaupungintalolta kirkolle.

Kuulin tarinan Saksasta kadun varrelle tuotetuista lehmuksista ja niille kaivetuista liian pienistä istutuskuopista (liekö totta?). Minulle esiteltiin Varkauden Klubi ja kerrottiin siellä pidetyistä legendaarisista tehtaan johtajiston juhlista. Ajoin usein Ravintola Kaks’Ruusun ohi, mutta vasta sisällä kuulin kiehtovan tarinan Kansankeittiöstä ja tehtaan ammattikoulusta. Silti pitkän aikaa ihmettelin mikä on Ruukki? Tiesin sen toki tarkoittavan tehdasta, mutta missä se sijaitsi? Tehtaan Keskuskonttori nökötti tuohon aikaa pimeänä ja näytti tyhjältä ja yksinäiseltä. Kuulin, että Stora Enso omistaa sen. Olin surullinen rakennuksen hyljätystä kohtalosta.

Toivoin aikakonetta – voi kunpa olisin kokenut tuon ystäväni lapsuusajan vilkkauden Ahlströminkadulla ja Päiviönsaaressa, kuullut tehtaanpillin rytmittävän kaupungin elämänmenoa ja nähnyt vuoronvaihdon polkupyöräilijät… Kaupungin kerroksellisuus ja luokkatietoisuus hämmästytti monimuotoisuudellaan.

Uutena kaupunkilaisena toteutin syksyllä 2014 pitkäaikaisen haaveeni, ja onnistuin pääsemään Soisalo-opiston supersuositulle entisöintikurssille. Tehtaan koulun kellarissa entisöinnin parissa tapasin ensimmäisen kerran museotoimenjohtaja Hanna-Kaisan. Kevättalvella 2015 ilmoittauduin hänen yllytyksestään mukaan Ympäristöluotseihin – vertaiskulkijoihin/-ihmettelijöihin, joita voi tilata kanssaan vaikkapa kävelylle Vanhan Varkauden alueella. Varkauden Teollisuuden 200-vuotisjuhlavuoden aikana adoptoitiin myös Peltola-rakennus kesällä 2015. Peltolassa riitti vierailijoita vilkkaasti koko kesän ajan – sekä kaupunkilaisia että matkailijoita. Sinä kesänä vein itse kaikki meillä vierailleet ystäväni aikamatkalle Vanhaan Varkauteen. Kaikki ystäväni olivat äimistyneitä alueen upeudesta, mutta samalla myös hämmästyneitä miksi alue ei ole tunnetumpi tai paremmin hyödynnetty kaupungin markkinoinnissa ja matkailuvalttina.

Varkauden Museonystävät perustettiin lokakuussa 2015, ja iloisena otin vastaan minulle tarjotun yhdistyksen puheenjohtajuuden. Varkauden Museonystävät toimivat vapaaehtoispohjalta läheisessä yhteistyössä Varkauden Museoiden museoammattilaisten esimerkiksi apukäsinä erilaisissa avustustöissä kokoelmien ja näyttelyiden taustatöiden parissa. Teollisuuden Tekijät -hankkeessa Museonystävillä on aktiivinen rooli aikalaistarinoiden tallentajina. Toimintamme johtoajatus on ”hauskasti hyödyllistä”. Tulevana syksynä, syyskuussa 2019, saamme valtakunnallisen museon ystävien tapaamisen tänne Varkauteen ja aiomme ylpeinä esitellä kaupunkimme upeaa historiaa ja nykypäivää.

Minusta tuli yrittäjä joulukuussa 2015, ja samalla liityin toimeliaisiin Keski-Savon Yrittäjänaisiin. Keski-Savon Yrittäjänaiset täyttivät 70 vuotta viime vuonna 2018, ja komeat juhlat vietettiin totta kai Vanhan Varkauden alueella, upeassa Kaks’Ruusussa. Keski-Savon Yrittäjänaisten puheenjohtajana (2018-2019) olen omalta osaltani päässyt puolustamaan yrittäjyyden, rakennetun kulttuuuriperinnön ja elävän kaupunkikulttuurin merkitystä keskeisenä elinvoimatekijänä myös kaupunkimme päätöksenteossa.

Minun unelmani - ”lottovoittajavisioni” - on saada ”pelastettua” Vanha Varkaus -alue tuleville sukupolville. Uskon, että kaikki sen rakennukset ovat asianmukaisesti, vanhoja rakennuksia kunnioittaen, kunnostettavissa viehättäväksi kylämäiseksi yhteisöksi, jossa on elämää ja elinvoimaa - eri-ikäisiä asukkaita, kannattavia yrityksiä, matkailijoita, vierailijoita, kiinnostavia tapahtumia ja tulevaisuudenuskoa.

Me emme voi rakentamalla tehdä uudesta vanhaa – Siksi meidän tulee arvostaa ainutlaatuista kulttuurimiljöötämme ja kirjoittaa sen historiaa eläväksi myös tuleville jälkipolville.

Millaisen tarinan sinä haluat omalta osaltasi kirjoittaa? Tule mukaan Vanha Varkaus -hankkeen kumppanuuspöytään Vanhalle Postitalolle keskiviikkona 20.3.2019 klo 18:00. Immosen Jannen tarina on upea esimerkki siitä kuinka hän rohkeasti otti haltuunsa rapistuvan arvorakennuksen ja antoi sille uuden tulevaisuuden. - Hyvä, Janne!

Terveisiä Vanhalta Postitalolta

Vanha Varkaus on ihan mieletön paikka. Kaikkea on lähellä. Upeat kosket, hyvät kävely reitit, huippukalapaikat keskellä kaupunkia, kuntosali, kauppa, uimahalli, ravintoloita, tosi upeita vanhoja rakennuksia, sekä tietysti teknologia ja selluteollisuutta mikä tuonut eloa ja vieraita kaupunkiin jo aikojen alusta lähtien. Mikä on tietenkin meille kaikille Varkautelaisille hyvä asia.

Olisikin hieno jos saataisiin kehitettyä Varkautta ja erityisesti Vanhaa Varkautta siihen suuntaan, että olisi enemmän yhteisöllisyyttä toimia yhdessä. Olisi eri palvelun tarjoajia, kauppoja yms. lähistöllä silleen, että joka päiväiset asiat voisi hoitaa ns. paikallisesti kävellen lähiympäristössä, ja olisi paikkoja missä ihmiset voisi käydä kahviloita yms. Tietenkin Varkaudessa vierailijat voivat majoittautua Vanhan Postitalon siisteissä remontoiduissa huoneissa ja nauttia virkeästä kaupunki ympäristöstä.

Vanhan Varkauden tulevaisuutta ja kehityskohteita onkin meidän hyvä alkaa miettiä yhdessä ja miettiä miten saataisiin Vanha Varkaus eloisaksi ja sellaiseksi, missä kaikkien on hyvä ja mukava olla, sekä tietenkin ennen kaikkea itse muistaa kaikki hyvä, mitä meillä täällä on ja kertoa se rohkeasti muualta tulleille.

Terveisin

Janne Immonen

www.vanhapostitalo.fi