Hei! Olen Eliisa Moilanen, Vanha Varkaus-hankkeen
työrukkanen, monessa mukana toimiva yhdistysaktiivi.
Olen asunut Varkauden Kurolassa
reilut viisi vuotta vanhassa omakotitalossa. Muutin Varkauteen syksyllä 2013.
Ensimmäisenä syksynä uudessa kotikaupungissani osallistuin kurssille, jolla
tutustuin Päiviönsaarella lapsuutensa viettäneeseen syntyperäiseen varkautelaiseen.
Olen aina ollut hyvin kiinnostunut vanhoista rakennuksista ja niiden
historiasta. Niihin liittyvät tarinat - tarinat niissä asuneista ihmisistä ja
tapahtumista – ovat aina kiehtoneet mieltäni. Lahdessa asuessani olin
uskollinen ”Loviisan Wanhat Talot” -tapahtumien kävijä, ja Varkauteen
muutettuani olin äimistynyt kuinka Vanha Varkaus -alue oli vähintään yhtä upea
ja ainutlaatuinen.
Kurssini aikana olin niin
innoissani uuden ystäväni kertomista esittelyistä ja tarinoista, että iltaisin
kotona intoilin oppimistani asioista Päiviönsaaren historiaan liittyen.
Avopuolisoni, itse Harjurannalta kotoisin, ihmetteli intoiluani, mutta tyynesti
täydensi kuulemiani tarinoita ja juttuja omilla muistoillaan. Kuulin, esimerkiksi
miksi kaupunkitalo on ns. nurinpäin, ja ymmärsin Ahlströminkadun hienon
puistokatuajatuksen kaupungintalolta kirkolle.
Kuulin tarinan Saksasta kadun
varrelle tuotetuista lehmuksista ja niille kaivetuista liian pienistä
istutuskuopista (liekö totta?). Minulle esiteltiin Varkauden Klubi ja
kerrottiin siellä pidetyistä legendaarisista tehtaan johtajiston juhlista.
Ajoin usein Ravintola Kaks’Ruusun ohi, mutta vasta sisällä kuulin kiehtovan
tarinan Kansankeittiöstä ja tehtaan ammattikoulusta. Silti pitkän aikaa
ihmettelin mikä on Ruukki? Tiesin sen toki tarkoittavan tehdasta, mutta missä
se sijaitsi? Tehtaan Keskuskonttori nökötti
tuohon aikaa pimeänä ja näytti tyhjältä ja yksinäiseltä. Kuulin, että Stora
Enso omistaa sen. Olin surullinen rakennuksen hyljätystä kohtalosta.
Toivoin aikakonetta – voi kunpa
olisin kokenut tuon ystäväni lapsuusajan vilkkauden Ahlströminkadulla ja
Päiviönsaaressa, kuullut tehtaanpillin rytmittävän kaupungin elämänmenoa ja
nähnyt vuoronvaihdon polkupyöräilijät… Kaupungin kerroksellisuus ja
luokkatietoisuus hämmästytti monimuotoisuudellaan.
Uutena kaupunkilaisena toteutin
syksyllä 2014 pitkäaikaisen haaveeni, ja onnistuin pääsemään Soisalo-opiston supersuositulle
entisöintikurssille. Tehtaan koulun kellarissa entisöinnin parissa tapasin
ensimmäisen kerran museotoimenjohtaja Hanna-Kaisan. Kevättalvella 2015 ilmoittauduin
hänen yllytyksestään mukaan Ympäristöluotseihin – vertaiskulkijoihin/-ihmettelijöihin,
joita voi tilata kanssaan vaikkapa kävelylle Vanhan Varkauden alueella. Varkauden
Teollisuuden 200-vuotisjuhlavuoden aikana adoptoitiin myös Peltola-rakennus kesällä
2015. Peltolassa riitti vierailijoita vilkkaasti koko kesän ajan – sekä
kaupunkilaisia että matkailijoita. Sinä kesänä vein itse kaikki meillä
vierailleet ystäväni aikamatkalle Vanhaan Varkauteen. Kaikki ystäväni olivat
äimistyneitä alueen upeudesta, mutta samalla myös hämmästyneitä miksi alue ei
ole tunnetumpi tai paremmin hyödynnetty kaupungin markkinoinnissa ja
matkailuvalttina.
Varkauden Museonystävät
perustettiin lokakuussa 2015, ja iloisena otin vastaan minulle tarjotun
yhdistyksen puheenjohtajuuden. Varkauden Museonystävät toimivat vapaaehtoispohjalta
läheisessä yhteistyössä Varkauden Museoiden museoammattilaisten esimerkiksi apukäsinä
erilaisissa avustustöissä kokoelmien ja näyttelyiden taustatöiden parissa.
Teollisuuden Tekijät -hankkeessa Museonystävillä on aktiivinen rooli
aikalaistarinoiden tallentajina. Toimintamme johtoajatus on ”hauskasti
hyödyllistä”. Tulevana syksynä, syyskuussa 2019, saamme valtakunnallisen museon
ystävien tapaamisen tänne Varkauteen ja aiomme ylpeinä esitellä kaupunkimme
upeaa historiaa ja nykypäivää.
Minusta tuli yrittäjä joulukuussa
2015, ja samalla liityin toimeliaisiin Keski-Savon Yrittäjänaisiin. Keski-Savon
Yrittäjänaiset täyttivät 70 vuotta viime vuonna 2018, ja komeat juhlat
vietettiin totta kai Vanhan Varkauden alueella, upeassa Kaks’Ruusussa. Keski-Savon
Yrittäjänaisten puheenjohtajana (2018-2019) olen omalta osaltani päässyt puolustamaan
yrittäjyyden, rakennetun kulttuuuriperinnön ja elävän kaupunkikulttuurin
merkitystä keskeisenä elinvoimatekijänä myös kaupunkimme päätöksenteossa.
Minun unelmani - ”lottovoittajavisioni”
- on saada ”pelastettua” Vanha Varkaus -alue tuleville sukupolville. Uskon,
että kaikki sen rakennukset ovat asianmukaisesti, vanhoja rakennuksia
kunnioittaen, kunnostettavissa viehättäväksi kylämäiseksi yhteisöksi, jossa on
elämää ja elinvoimaa - eri-ikäisiä asukkaita, kannattavia yrityksiä, matkailijoita,
vierailijoita, kiinnostavia tapahtumia ja tulevaisuudenuskoa.
Me emme voi rakentamalla tehdä
uudesta vanhaa – Siksi meidän tulee arvostaa ainutlaatuista
kulttuurimiljöötämme ja kirjoittaa sen historiaa eläväksi myös tuleville
jälkipolville.
Millaisen tarinan sinä haluat
omalta osaltasi kirjoittaa? Tule mukaan Vanha Varkaus -hankkeen
kumppanuuspöytään Vanhalle Postitalolle keskiviikkona 20.3.2019 klo 18:00.
Immosen Jannen tarina on upea esimerkki siitä kuinka hän rohkeasti otti
haltuunsa rapistuvan arvorakennuksen ja antoi sille uuden tulevaisuuden. -
Hyvä, Janne!