Vanha Varkaus, yhdistysaktiivin aarreaitta

Hei! Olen Eliisa Moilanen, Vanha Varkaus-hankkeen työrukkanen, monessa mukana toimiva yhdistysaktiivi.

Olen asunut Varkauden Kurolassa reilut viisi vuotta vanhassa omakotitalossa. Muutin Varkauteen syksyllä 2013. Ensimmäisenä syksynä uudessa kotikaupungissani osallistuin kurssille, jolla tutustuin Päiviönsaarella lapsuutensa viettäneeseen syntyperäiseen varkautelaiseen. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut vanhoista rakennuksista ja niiden historiasta. Niihin liittyvät tarinat - tarinat niissä asuneista ihmisistä ja tapahtumista – ovat aina kiehtoneet mieltäni. Lahdessa asuessani olin uskollinen ”Loviisan Wanhat Talot” -tapahtumien kävijä, ja Varkauteen muutettuani olin äimistynyt kuinka Vanha Varkaus -alue oli vähintään yhtä upea ja ainutlaatuinen.

Kurssini aikana olin niin innoissani uuden ystäväni kertomista esittelyistä ja tarinoista, että iltaisin kotona intoilin oppimistani asioista Päiviönsaaren historiaan liittyen. Avopuolisoni, itse Harjurannalta kotoisin, ihmetteli intoiluani, mutta tyynesti täydensi kuulemiani tarinoita ja juttuja omilla muistoillaan. Kuulin, esimerkiksi miksi kaupunkitalo on ns. nurinpäin, ja ymmärsin Ahlströminkadun hienon puistokatuajatuksen kaupungintalolta kirkolle.

Kuulin tarinan Saksasta kadun varrelle tuotetuista lehmuksista ja niille kaivetuista liian pienistä istutuskuopista (liekö totta?). Minulle esiteltiin Varkauden Klubi ja kerrottiin siellä pidetyistä legendaarisista tehtaan johtajiston juhlista. Ajoin usein Ravintola Kaks’Ruusun ohi, mutta vasta sisällä kuulin kiehtovan tarinan Kansankeittiöstä ja tehtaan ammattikoulusta. Silti pitkän aikaa ihmettelin mikä on Ruukki? Tiesin sen toki tarkoittavan tehdasta, mutta missä se sijaitsi? Tehtaan Keskuskonttori nökötti tuohon aikaa pimeänä ja näytti tyhjältä ja yksinäiseltä. Kuulin, että Stora Enso omistaa sen. Olin surullinen rakennuksen hyljätystä kohtalosta.

Toivoin aikakonetta – voi kunpa olisin kokenut tuon ystäväni lapsuusajan vilkkauden Ahlströminkadulla ja Päiviönsaaressa, kuullut tehtaanpillin rytmittävän kaupungin elämänmenoa ja nähnyt vuoronvaihdon polkupyöräilijät… Kaupungin kerroksellisuus ja luokkatietoisuus hämmästytti monimuotoisuudellaan.

Uutena kaupunkilaisena toteutin syksyllä 2014 pitkäaikaisen haaveeni, ja onnistuin pääsemään Soisalo-opiston supersuositulle entisöintikurssille. Tehtaan koulun kellarissa entisöinnin parissa tapasin ensimmäisen kerran museotoimenjohtaja Hanna-Kaisan. Kevättalvella 2015 ilmoittauduin hänen yllytyksestään mukaan Ympäristöluotseihin – vertaiskulkijoihin/-ihmettelijöihin, joita voi tilata kanssaan vaikkapa kävelylle Vanhan Varkauden alueella. Varkauden Teollisuuden 200-vuotisjuhlavuoden aikana adoptoitiin myös Peltola-rakennus kesällä 2015. Peltolassa riitti vierailijoita vilkkaasti koko kesän ajan – sekä kaupunkilaisia että matkailijoita. Sinä kesänä vein itse kaikki meillä vierailleet ystäväni aikamatkalle Vanhaan Varkauteen. Kaikki ystäväni olivat äimistyneitä alueen upeudesta, mutta samalla myös hämmästyneitä miksi alue ei ole tunnetumpi tai paremmin hyödynnetty kaupungin markkinoinnissa ja matkailuvalttina.

Varkauden Museonystävät perustettiin lokakuussa 2015, ja iloisena otin vastaan minulle tarjotun yhdistyksen puheenjohtajuuden. Varkauden Museonystävät toimivat vapaaehtoispohjalta läheisessä yhteistyössä Varkauden Museoiden museoammattilaisten esimerkiksi apukäsinä erilaisissa avustustöissä kokoelmien ja näyttelyiden taustatöiden parissa. Teollisuuden Tekijät -hankkeessa Museonystävillä on aktiivinen rooli aikalaistarinoiden tallentajina. Toimintamme johtoajatus on ”hauskasti hyödyllistä”. Tulevana syksynä, syyskuussa 2019, saamme valtakunnallisen museon ystävien tapaamisen tänne Varkauteen ja aiomme ylpeinä esitellä kaupunkimme upeaa historiaa ja nykypäivää.

Minusta tuli yrittäjä joulukuussa 2015, ja samalla liityin toimeliaisiin Keski-Savon Yrittäjänaisiin. Keski-Savon Yrittäjänaiset täyttivät 70 vuotta viime vuonna 2018, ja komeat juhlat vietettiin totta kai Vanhan Varkauden alueella, upeassa Kaks’Ruusussa. Keski-Savon Yrittäjänaisten puheenjohtajana (2018-2019) olen omalta osaltani päässyt puolustamaan yrittäjyyden, rakennetun kulttuuuriperinnön ja elävän kaupunkikulttuurin merkitystä keskeisenä elinvoimatekijänä myös kaupunkimme päätöksenteossa.

Minun unelmani - ”lottovoittajavisioni” - on saada ”pelastettua” Vanha Varkaus -alue tuleville sukupolville. Uskon, että kaikki sen rakennukset ovat asianmukaisesti, vanhoja rakennuksia kunnioittaen, kunnostettavissa viehättäväksi kylämäiseksi yhteisöksi, jossa on elämää ja elinvoimaa - eri-ikäisiä asukkaita, kannattavia yrityksiä, matkailijoita, vierailijoita, kiinnostavia tapahtumia ja tulevaisuudenuskoa.

Me emme voi rakentamalla tehdä uudesta vanhaa – Siksi meidän tulee arvostaa ainutlaatuista kulttuurimiljöötämme ja kirjoittaa sen historiaa eläväksi myös tuleville jälkipolville.

Millaisen tarinan sinä haluat omalta osaltasi kirjoittaa? Tule mukaan Vanha Varkaus -hankkeen kumppanuuspöytään Vanhalle Postitalolle keskiviikkona 20.3.2019 klo 18:00. Immosen Jannen tarina on upea esimerkki siitä kuinka hän rohkeasti otti haltuunsa rapistuvan arvorakennuksen ja antoi sille uuden tulevaisuuden. - Hyvä, Janne!